En pahemmin ennättänyt kutomaan. Kaksi lastani kävi kyläilemässä lapsineen ja aika sujui heidän kanssaan. Lähinnä tuli katseltua vajaa kaksivuotiaan tytön leikkimistä ja touhuamista. Puhettakin alkaa jo syntyä ja siitä alkaa saada selvää muutkin kuin lapsen vanhemmat. Oli todella mukava viikonloppu!

Sain mitattua pikkulikan villasukan koonkin isomummon kutomasta sukasta. Ohuella langalla oli tämä mummo sukat kutonut ja yllättäen, lähes samalla kuviolla millä itse teen valkoista neuletakkiani. Villatakki tosin ei ole edistynyt pätkääkään. En taida saada sitä valmiiksi tämän vuoden puolella vaikka kuinka kiirehtisin. Onneksi ei ole tarvekkaan.

Kirjavat villasukat sain valmiiksi ja suunnittelemani nelivuotiaan sukan sijasta jouduinkin kutomaan hiukan suuremman koon. Olisi pitänyt uskoa puikkojen silmämääräiseen kokoon ja tehdä hiukan vähemmillä silmukoilla. Onneksi on useampi lapsenlapsi ja sukkia saa tehdä lähes joka koossa. Perussukatkin kutoo aika nopeasti enkä pahemmin viitsi mallia vaihtaa kun lankojakin on olemassa iso kasa kirjaviin sukkiin. Tänään pääsen aloittamaan uutta paria kunhan vain saan lankojen värit sopivaan järjestykseen päässäni.

Keväällä kutomani vaaleanpunainen pikkutytön villatakki oli juuri sopiva. Jos tyttö tätä vauhtia kasvaa niin uuden villatakin aloittaminen on kohta käsillä. Tekisi mieli kyllä tehdä jostain muusta väristä seuraavaksi. Menisi paremmin sitten perinnöksi toisen tyttären pojalle. Jossain Novitan numerossa oli kiva vaaleanruskea villatakki. Sitäkö siis seuraavaksi....