Piti vain eilenillalla käväistä postissa. Siellä huomasin tiskin ja erilaisia kortinväsäys tarvikkeita. Katselin niitä aikani ja sain hillittyä itseni ostosvimmalta. Mutta kuinkas sitten sattuikaan. Ujuttauduin Tiimariin ja itsehillintäni teki lakon. Kasasin siis koriini kulta ja hopeahile liimaa, erikeepperiä ja ihanan pussukan erilaista tilpehööriä joulukortteihin. Tarkoitus oli ostaa vain värityskirja pojanpojalle.

Illalla sitten jo raoittelin pussukkaa ja aloin suunnitelle kenelle minkäkin kortin teen. Nyt vain odottelen sopivaa rauhallista aikaa että pääsen keskittymään asiaan kunnolla. Joskus muistan päättäneeni että tähän kortti villitykseen en kyllä saa itseäni lankaan. Tässä sen taas huomaa ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan.

Näin sitä vain haksahtaa uusiin ideoihin. Minäkin, joka vuosikymmeniä tein työkseni askarteluhommia ja annoin ohjeita niihin. Luulin kyllästyneeni jo aikoja sitten koko askartelu sanaan. Kun sain vimman pitkästä aikaa uudelleen käsitöihin.

Punaiset perussukat sain tehtyä valmiiksi "lahjalaatikkooni" ja nyt on puikoilla lapsukaisen kirjavat sukat. Hän niitä varmaan jo tänäiltana kyseleekin kun tulee hoitoon muutamaksi tunniksi. Mummon on pistettävä vipinää sormiinsa. Lapasetkin olisi hyvä kutoa tähän samaan syssyyn.